Piispan kaavun kaunista kirjailua
Etusivu / Tietoa hiippakunnasta / Piispantalo

Piispantalo

Tuomiokapitulin talon omistajista

Tulipalo hävitti suurimman osan Oulua toukokuussa 1822. Ensimmäinen tunnettu asuja nykyisellä paikalla Ojakadun ja Rantakadun kulmauksessa palon jälkeen oli karvarimestari Alfred Lund. Hän tarvitsi ammattinsa harjoittamiseen runsaasti vettä ja sijoittui siksi tänne. Hän rakennutti paikalle kaksikerroksisen sileäpintaiseksi rapatun kivitalon. Sen hävitti Oulun keskustan suurpalo 2.-3.11.1882.

Palosta säilyivät kuitenkin kiviseinät ja niitten päälle rakennettiin uutta. Tontin osti ja rakennutti kauppaneuvos J.G. Bergbom. Palaneen Lundin talon muurien varaan suunnitteli Oulun läänin vt. lääninarkkitehti Johan Ludvig Lybeck nykyisen kaksikerroksisen Ojakadun suuntaisen osan 1884. Tyyliltään rakennus edustaa uusrenessanssia.

Yksikerroksisen puuosan Rantakadun varrella Hallituskadun kulmaan asti suunnitteli 1883 lääninarkkitehti Frans Fredrik Wilhelm Lüchou. Se on ns. “nikkarityyliä”, jossa uusrenessanssin aiheita on sovellettu puurakentamiseen. Kivisen piharakennuksen suunnitteli 1890-luvulla em. Lybeck. Sen Hallituskadun puoleinen pääty on viime vuosisadan lopun rikkaan arkkitehtonisen muotokielen vuoksi erityisen huomionarvoinen.

Bergbomien aikana talo oli ennen muuta asuintalo. Kuitenkin puurakennuksen Hallituskadun puoleisessa päässä toimi insinööri Karl Löfhjelmin rautakauppa. Vuonna 1896 merikapteeni Henrik Wilhem Snellman osti tontin kiinteistöineen Bergbomin perikunnalta ja siitä lähtien talo oli “Snellmanin talo”.

Merikapteeni Snellman oli Johan Vilhelm Snellmanin serkun poika. Hän oli suurimman Oulussa rakennetun laivan, fregatti “Toivon”, kapteeni, se maineikas oululaisten “Toivonherra ja kommesrootin poika”. Hän oli jo 1881 ryhtynyt rautakauppiaaksi, ja varusti nyt talonsa Rantakadun suuntaisen puuosan suurimmaksi osaksi rautakauppansa päämyymäläksi. Tämä oli se kuuluisa “HooVee”. Liike suljettiin 1903 merikapteeni Snellmanin kuoleman jälkeen ja jatkoi toimintaansa muualla. Snellman perheineen asui Ojakadun puoleisessa kiviosassa, jossa ainakin ajoittain oli muitakin asukkaita. Snellmanit omistivat kiinteistön pitkään. Siinä asuttiin ja siinä harjoitettiin liiketoimintaa. Mm. Oy Alko Ab toimi Ojakatu 1:ssä tuomiokapitulin nykyisissä hallintotiloissa vuosina 1933-1952.

Senkin jälkeen, kun tuomiokapituli ja piispa olivat muuttaneet taloon, joitakin Alkon asiakkaita poikkesi sisälle, mistä on säilynyt monia kaskuja. Vuonna 1952 valtio osti talon Snellmanin perikunnalta kirkkohallitukselta lainaamillaan varoilla. Tuolloin tämän kunnianarvoisan talon katon alle pääsivät sekä tuomiokapituli että piispan asumus. Vuonna 1997 talo siirtyi kirkon omistukseen.

Tuomiokapitulin talo piispan asuntona

Tuomiokapitulin talo on toiminut paitsi kollegion istuntopaikkana ja viranhaltijoiden työskentelytiloina, myös piispan asuintiloina. Ojakadun puoleisen rakenuksen, ns. kivipuolen, toinen kerros toimii edelleen piispan edustus- ja juhlahuoneistona. Muistona historiasta on Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa virassa aikaisemmin palvelleiden piispojen muotokuvat. Myös tuomiokapitulin sihteeri Karl August Herckman ja tuomiokapitulin lainoppinut asessori Eero Ensio Heinonen on ikuistettu muotokuviin.

Tuomiokapitulin talon Ojakadun puoleisen rakennuksen yläkerta oli piispojen virka-asuntona vuoden 1979 loppuun. Vuoden 1980 alkaneiden talon korjaus- ja entisöimistöiden yhteydessä piispan virka-asunnon tilat otettiin tuomiokapitulin käyttöön ja silloinen uusi piispa siirtyi yksityisasuntoon.

Piispa Hannes Leinonen kutsui piispojen virka-asuntoa tuomiokapitulitalossa “raition majaksi”, poropaimenten majaksi. Koko hänen asuinaikansa se oli ollut purkutuomion uhan alla, ja tätä tilapäisyyttä kuvaamaan syntyi nimitys “raition majaksi”. Se muistutti siitä, ettei meillä ole täällä pysyväistä sijaa, vaan tulevaista me etsimme (Heppr. 13:14). Silti hän eräässä virkakautensa viimeisimmistä puheista rukoili “raition majalle” Jumalan käden suojelusta.

Lähde: Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin talon ja piispan asunnon vaiheita. Oulun hiippakunnan arkisto.