Tuomiokapitulin vaiheita

Tuomiokapitulin sijoituspaikat

Pohjoisen hiippakunnan tuomiokapituli aloitti toimintansa Oulussa 1.6.1900. Sen nimenä säilyi vielä Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli. Tuohon aikaan eläteltiin vielä toiveita omasta talosta, mutta kirjelmällään 1.5.1901 senaatti kuitenkin ilmoitti, että asia ei sillä kertaa antanut aihetta toimenpiteisiin. Tästä alkoivat tuomiokapitulin pitkät vuokralaisvuodet.

Ensimmäisenä sijoituspaikkana oli Snellmanin talon alakerta Ojakatu 1:ssä toukokuun loppuun 1926. Tänä aikana nimikin ehti muuttua Oulun hiippakunnan tuomiokapituliksi asetuksella 14.7.1923. Seuraavana vuokrapaikkana oli Kaarlenholvin ylempi kerros Kauppurienkatu 6:ssa 1.6.1926-1.7.1937.

Elokuussa 1937 valmistui Oulun Puhelin Oy:n uusi toimitalo Kauppurienkatu 8:ssa ja sen suojissa tuomiokapituli toimi talon valmistumisesta loppuvuoteen 1952. ”Snellmanin talo” siirtyi valtiolle 1952 ja sen Ojakadun puoleisen kivirakennuksen alakerta kunnostettiin kapitulin tiloiksi ja yläkerta piispan asunnoksi sekä Rantakadun puoleinen puurakennus tuomiokapitulin henkilökunnan asunnoiksi.

Majanmuutto tapahtui loppuvuodesta 1952, ja tuomiokapitulin ensimmäinen istunto pidettiin uudessa, mutta samalla vanhastaan tutussa paikassa 5.1.1953. Tuomiokapitulin talo pääsi kaupunginhallituksen päätöksellä 31.1.1978 osaksi säilytettävää Oulua. Valtio aloittikin kiinteistössä huomattavat korjaus- ja entisöintityöt 1980. Seuraava perusteellinen remontti toteutettiin 2003, jolloin toiminnallinen osasto sijoitettiin Rantakadun puoleiseen puurakennukseen. Tässä yhteydessä kiinteistöön saatiin uudet neuvottelu- ja kokoustilat. Hevostalleina ja sittemmin autotalleina toimineen tiilisen sivurakennuksen ottaminen koulutuskäyttöön muutti merkittävästi tuomiokapitulin käytännön työtä. Kiinteistöstä tuli toiminnallisesti palveleva hiippakuntakeskus. Kiinteistö siunattiin uudelleen käyttöön 9.1.2004.

Lähde: Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin talon ja piispan asunnon vaiheita. Oulun hiippakunnan arkisto.