International association of study of youth ministry, IASYM, on kansainvälinen organisaatio, joka järjestää tutkimuskonferensseja eri maanosissa ja julkaisee Journal of youth and theology-artikkelikokoelmaa. Se tuo yhteen teologian alalta yliopistojen ja seminaarien tutkijat ja opettajat yhdessä kirkkojen työntekijöiden kanssa. Tutkijoiden ja käytännön teologian kytkös on vahva.
Pandemian vuoksi vuodelta 2020 siirtynyt Euroopan konferenssi pidettiin pääsiäisen jälkeisellä viikolla, ja sen teemana oli “Cultivating Youth Spirituality: Faith, Nurturing and Youth Ministry”. Euroopan konferenssissa kuultiin alustuksia Euroopasta, Pohjois-Amerikasta, Australiasta ja Aasiasta, koska tutkijaverkosto on maailmanlaajuinen.
Konferenssin organisoinnista vastasivat DIAK ja mukana valmisteluissa olivat myös Itä-Suomen yliopiston, Helsingin yliopiston, Kirkkohallituksen ja Espoon ja Helsingin hiippakunnan toimijoita. Luennot olivat ilmaiseksi kuunneltavissa ja keskusteluun pääsivät osallistumaan kaikki kiinnostuneet. Käyttökieli oli englanti. Seuraava Euroopan konferenssi on pääsiäisen jälkeisellä viikolla 2023 Kööpenhaminassa.
Kirkon nuorisotyön kehittämisen kannalta kiinnostavaa on seurata rippikoulututkimusta eri puolilla maailmaa. Suomen evankelisluterilaisen kirkon Suuri ihme -rippikoulusuunnitelman taustalla on reilun vuosikymmenen mittainen tutkimustyö eri puolilla Eurooppaa.
Nyt Helsingin konferenssissa avausesitelmän piti Kate Douglass, joka avasi yhdysvaltalaisten kirkkojen rippikoulukäytäntöjä. Ne vaihtelevat suuresti kirkkokunnasta riippuen. Yhtenäistä mallia ei ole. Rippikoulun kesto voi olla jotain 3 kuukauden ja useamman vuoden välillä, 40 % rippikouluista kesti 3-12 kuukautta. Usein osallistuvat nuoret ovat noin 12-vuotiaita, mutta haitari on melko laaja 10-16 vuoden välillä. Ryhmäkoko on suomalaista rippikouluryhmää pienempi, noin 6–10 osallistujaa.
Yhdysvalloissa nähdään sama uskonnottomien nuorten määrän kasvu kuin vaikkapa Euroopassa. Konfirmaatio on seurakunnille ainutlaatuinen mahdollisuus luoda kiinnittymiskohta itsenäistyvälle nuorelle kristilliseen uskoon. Tutkimukseen osallistuivat presbyteerinen kirkko, metodistikirkko, episkopaalinen kirkko, Afrikan episkopaalinen metodistikirkko ja evankelisluterilainen kirkko Amerikassa (ELCA). Vain neljännes näistä kirkoista tarjosi leirimuotoista rippikoulua. Eurooppalaiseen tutkimusaineistoon verrattuna nuoret olivat merkittävästi tunnustuksellisempia, mikä saattoi johtua perhetraditiosta. Konfirmaatio oli vahvasti nuoren oma henkilökohtainen valinta. Tutkimus herättää kysymään, onko konfirmaatio näissä kirkoissa suunnattu vain sisäpiiriläisille? Kirkon kipuilevat sen kanssa, että konfirmaation jälkeen nuoret lähtevät jatko-opintoihin, eikä heitä enää nähdä seurakunnassa.
Uusia avauksia rippikouluopetukseen ovat olleet käänteinen luokkahuone -pedagogiikka (flipped pedagogy), jossa St James -seurakunnan (Oakland, Kalifornia) episkopaalisen kirkon rippikouluopettajat valmistivat videomateriaalia rippikoululaisille, ja niiden pohjalta jatkettiin yhteistä keskustelua etätapaamisissa. Tämä menetelmä tarjoaa aikariippumattomuutta osallistujille ja sitouttaa prosessiin.
Leedsissä, Virginiassa on inklusiivinen, kaikkia osallistuja mukaan kutsuva, rippikoulukokeilu episkopaalisessa kirkossa. Tämä tarkoittaa selkokielisyyttä, kuvien ja havainnollistamisen käyttämistä sekä selkeitä rakenteita rippikoulutoiminnassa, jotta myös erilaiset oppijat pääsevät mukaan yhteiseen työskentelyyn. Eri kirkoilla on rippikoulutoimintaan omia linjauksiaan, kuten metodisteilla Tie -The Way (United Methodist Church): rippikoulun peruskysymykset liikkuvat me (minä), we (me, seurakunta) , wold (Sana, miten palvelemme Jumalaa omassa elämässämme) -akselilla.
Pandemian myötä IASYM aloittaa keskustelutilaisuudet etäyhteydellä: toukokuun 28. päivä klo 14 alustajana on Henk de Roest ja teemana tutkimuksen ja käytännön teologian vuoropuhelu. Lisätietoa järjestön nettisivuilla, mihin pääset tästä linkistä ja IASYM facebook-sivuilla, tästä linkistä.