Jatkuvat taloushuolet kuormittavat vanhempia, stressi lisääntyy, mieliala on maassa, kodin yleinen ilmapiiri saattaa olla ahdistava ja alakuloinen, vanhemmat kärttyisiä. Lapsi vaistoaa vanhemman mielialoja, huomaa jos kaikki ei ole kunnossa. Kun vanhemmat ovat kuormittuneita heillä ei ole voimavaroja antaa huomiota lapselle. Jos turvallisuus ja läsnäolo puuttuu lapsen ja vanhemman väliltä, kiintymyssuhdetta ei synny.
Tänä päivänä myös ulkoapäin tulevat paineet tuovat kuormittavuutta ehkä riittämättömyyden tunnetta. Lapset osaavat vertailla koulussa millainen puhelin kenelläkin on tai minkälaiset vaatteet. Täytyisi olla uusin puhelin, tietokoneet, pelikoneet, netti puhelimessa, ja tietysti olla mukana kaikenlaisilla some-alustoilla. Ulkoapäin tulevat kehotukset: ”muista syödä terveellisesti!”, ”harrasta!”, ”lähde lomalle!”. Alemmuuden tunne nousee, jos vertaa omaa elämäänsä siihen, miten naapurilla menee. Somessa ja lehdissä annettu kuva arjesta vääristyy. Kierre on valmis. Ei ole ihmekään, että tulee paineita, jos ei itse osata vetää rajaa sille mikä on tärkeää ja mikä ei.
Taloushuolet ovat suorassa yhteydessä mielenterveyteen. Monella diakoniatyön asiakkaalla esiintyy masennusta, toivottomuutta, häpeää ja vihaa. Diakoniatyössä kuunnellaan asiakasta ja mietitään eri vaihtoehtoja asiakkaan auttamiseksi. Annetaan ruoka-apua, avustetaan lasten harrastusmaksuissa, jos menot ovat isompia voidaan hakea avustusta tukikummisäätiöltä, kirkon diakoniarahastosta tai rovastikunnan rahastosta. Vanhempien huolitaakkaa keventää jo se, että avustetaan lasten harrastemaksuissa. Vanhemmat haluavat lapsilleen hyvää.
Taloushuolia on myös työssäkäyvillä, hyvin palkatuilla perheillä. Ongelmana on se, että lainaa saa helposti, jolloin eletään yli varojen. Ei osata vetää rajaa kuluttamiselle. Ylivelkaannutaan. Laskun eräpäiviä siirretään, laskut alkavat kasaantumaan, tässä vaiheessa käännytään diakonianpuoleen, jos saisi apua edes ruokaan.
Arki saattaa viedä voimavarat. Silloin pienikin apu voi avata näköalan tulevaisuuteen: apu voi olla tuetun loman tarjoamista, tai lasten harrastusvälineissä auttamista. Pikkuhiljaa asiat alkavat selkiintymään ja ihmiset päässevät omille jaloilleen. Elämä on menee eteenpäin.
Miten sitten autamme muuten vanhempia jaksamaan arjessa?
Taloudellinen avustaminen on tärkeää, mutta mielestäni me voidaan myös huolehtia henkisestä hyvinvoinnista. Olemme Rovaniemen seurakunnassa aloittaneet pikkuapu toiminnan ja tuunauspajan korona keväänä 2020. Pikkuapu palvelulla pyrimme tukemaan vanhemman jaksamista hoitamalla lapsia, niin että vanhempi voi tehdä sen ajan mitä haluaa, vaikka nukkua jos on kertynyt univelkaa, tai hoidella asioita tai vaikka mennä hiihtämään tai puolison kanssa lounaalle ihan mitä vain mikä auttaa jaksamaan arjessa eteenpäin, pienikin hengähdystauko auttaa vanhempaa jaksamaan lapsen kanssa.
Tuunauspajassa kahdeksan äitiä kokoontuu käsitöiden ääreen kerran viikossa 2,5 tuntia kerralla. Lapsille on järjestetty hoito, eli äidit ovat yksin tuunauspajassa. Äidit saavat vertaistukea toisiltaan ryhmässä. Ja vaikka eivät ole tuttuja keskenään, hyvin juttu luistaa ja uskaltavat puhua taloushuolista ja lapsiin liittyvistä asioista. Tämä lisää psyykkistä hyvinvointia, ja monesti äidit toivovat, että voitaisiinko kokoontua huomennakin. Sekin että lapset ovat lastenohjaajilla, äidit saavat omaa aikaa ja valmiin lounaan, on merkityksellistä heille ja auttaa jaksamaan arjessa.
Diakoni Jaana Sarajärvi Rovaniemen seurakuntaMiten rahasta puhuminen tukee lapsen hyvinvointia – Jonna Lehikoinen(1)