Kesäkuisena tiistaina lähdimme aamutuimaan Oulusta kohti Helsinkiä, kuuden kirkon kasvatuksen ammattilaisen voimin. Suuntana meillä oli Kirkkohallitus ja sen Kasvatuksen ja perheasioiden yksikkö.
Arkisen aherruksen keskellä seurakunnan varhaiskasvatuksessa Kirkkohallitus ja sen toiminta kaukana Helsingissä tuntuvat kovin etäisiltä. Päätimme rohkeasti kysäistä, olisiko tätä suurta Helsingin ihmettä mahdollista päästä ihan talon sisäpuolelta katsomaan ja tarkastelemaan. Mitä siellä Kirkkohallituksessa oikein tapahtuu?
Siinä me sitten olimme Kirkon talon eteisessä ja ihastelimme pinkeissä vierailija-nauhoissa roikkuvia nimikylttejämme, joiden turvin pääsimme liikkumaan talossa. Eteisestä meidät nappasi mukaansa asiantuntija Ilkka Tahvanainen ja pian seuraan liittyi myös Kirkon kasvatuksen johtaja Jarmo Kokkonen sekä toinen kasvatuksen ja perheasioiden asiantuntija Raija Ojell.
Yhteisen suvivirren jälkeen Jarmo kertoi meille yleisesti mitä Kirkon talossa tapahtuu, eri yksiköistä, toiminnallisesta ja hallinnollisesta puolesta ja ylipäätänsä mitä suuri talo pitää sisällään. Nopeasti huomasimme keskustelun kääntyvän lempiaiheeseemme kirkon varhaiskasvatukseen. Pian huoneen täytti vapautunut puheensorina ja nämä etelän asukit alkoivat nopeasti tuntua varsin helposti lähestyttävältä väeltä, joka puhui meidän kanssa samaa kirkon kasvatuksen kieltä.
Raijan johdatti meidät keskusteluun Lavasta eli lapsivaikutusten arvioinnista, osa meistä teki tunnustuksia sen suhteen, että asiaa voisi kyllä seurakunnissa hoitaa huomattavasti tarkemminkin ja asiaan tulisi jatkossa perehtyä paremmin. Kohta yhteen ääneen toistelimme verkostoitumisen tärkeydestä ja siitä, kuinka kirkon tulee näkyä monissa eri paikoissa, ja tietysti kussakin paikassa juuri sopivalla tavalla, eli tilannetajua täytyy löytyä ja rohkeutta tarttua uusiin yhteistyötarjouksiin. Tässä yhteydessä koimme myös tärkeäksi sen, että työntekijöillä tulee olla tilaa pohtia omaan identiteettiään kirkon työntekijänä, erityisesti nyt kun toimintaympäristö ja työnkuva jatkuvasti muuttuvat. Perinteinen päiväkerhotyö saa jatkuvasti rinnalleen uutta perhetyön verkostomaista työotetta ja se tuo mukanaan työpareja myös toisista työyhteisöistä.
Ilkka haastatteli meitä katsomuskasvatusasioista ja siitä, kuinka me kukin omissa seurakunnissamme sitä toteutamme. Tapoja toteuttaa yhteistyötä kunnan varhaiskasvatuksen kanssa löytyi useita erilaisia. Tärkeäksi koettiin hyvä keskusteluyhteys, yhdessä suunnitteleminen ja molemmin puolinen luottamus yhdessä tekemiseen. Kiittelimme korimallia ja koimme sen tuovan selkeyttä yhteistyöhön. Ilkka antoi paljon vinkkejä toimintamalleista, joita on kokeiltu eri puolilla Suomea.
Uusi rippikoulunopetussuunnitelma kutsuu varhaiskasvatuksen työntekijöitä entistä enemmän myös rippikoulujen pariin ja monin paikoin työntekijöiden lisäresursseille olisi myös tarvetta. Jäimme vielä pohtimaan, kuinka voisimme järjestää kalenterimme ja tehdä toimintasuunnitelmamme niin, että se palvelisi mahdollisimman hyvin koko kasvatuksen kenttää, muttei silti kuormittaisi työntekijöitä liikaa ja kaikki voittaisivat!
Saimme lopuksi paljon vinkkejä tulevista tapahtumista sekä verkosta löytyvästä materiaalista, suosituksena erityisesti Vasun sähköinen työkalupakki, jossa on paljon tuoretta materiaalia ja evästä syksyn päiväkerhoihin. Elokuussa voimaan astuvat päivitetyt paikallis-Vasut herättivät myös mielenkiintomme ja saimme kehotuksen käydä niitä tutkailemassa.
Yhteisen lounaan jälkeen kiitollisina jatkoimme matkaa Sacrumiin, Kampin kappeliin ja Temppeliaukion kirkkoon. Iltasella lensimme miltei helteisestä Helsingistä alle kymmenasteiseen Ouluun.
Kiitokset vielä Jarmolle, Raijalle ja Ilkalle!
Terveisin, matkailusta avartuneet, Hannele, Marjaana, Outi, Kirsi, Maaret ja Anne
