Kohtaamispolku sai alkunsa, ja nimensä, tarpeesta ja halusta kohdata. Lapsityössä kohderyhmää ei tavoita ilman lapsen vanhempia; paitsi esim. päivähoidossa, ja siinä kontaktin luominen lapsen perheeseen, tai lapsen tärkeisiin ihmisiin, ei toteudu. Niinpä me ideoimme kohtaamispolun.
Useimmiten perheen ensimmäinen kontakti seurakuntaan on kasteen toimituskeskustelu. Siellä kohdataan pappi, joka vie seurakunnan kasvatustyöltä terveisiä mukanaan. Kastekeskustelussa kerrotaan, että lapsen nimellä varustettu kaste-enkeli ripustetaan kirkossa olevaan kastepuuhun kasteen jälkeen jumalanpalveluksen yhteydessä, ja vanhemmat saavat olla itse halutessaan olla ripustamassa sitä.
Esirukouksessa lapsen puolesta koko seurakunta rukoilee. Kaste-enkelit riippuvat puussa aina kalenterivuoden ajan, ja kynttilänpäivänä on ensimmäinen kohtaamispolku, Vauvakirkko, johon kutsutaan ed. vuonna kastetut lapset perheineen, kummeineen ja isovanhempineen ja heille annetaan kaste-enkelit ja puiset iltarukous-nopat mukaan. Tilaisuus kestää puolisen tuntia, pysähdytään muistelemaan kaste-hetkeä, kasteen merkitystä ja ihmeellistä vauvavuotta, joka on takana päin. Vauvat käyvät siunattavina alttarilla ja lopuksi mennään kahville. Näin kohtaavat samana vuonna kastetut vauvat, eli joku voi olla jo vuoden vanha, toinen vasta muutaman kuukauden. Tämä on ainoa kohtaamispolkumme osanen, johon ei kutsuta syntymävuoden perusteella, mutta pääosin he ovat kaikki saman vuoden lapsia. Tilaisuuden ollessa vuoden alussa meillä on hyvä mahdollisuus kertoa tulevan vuoden tapahtumista, joihin heitä erityisesti kutsutaan.
Kaksivuotiaiden koteihin lähetämme neljä kertaa vuodessa kirjeen eli tammi-maaliskuussa syntyneille tammikuussa, huhti-heinäkuun lapsille huhtikuussa, elo-lokakuussa syntyneille elokuussa ja loppuvuoden lapsille lokakuun lopulla ja ehdotamme heille meidän vierailuamme kotiin, ihan vain tutustumaan lapseen ja perheeseen. Kotikäynnit ovat olleet todella antoisia, puolin ja toisin, uskoisin. Lapsi omassa ympäristössään on hyvin erilainen, kuin vaikka perhekahvila-tapaamisissa. Myös vanhempiin saa luotua henkilökohtaisemman kontaktin, ja usein toiminnassamme näkee äitejä lapsineen, näin kotikäynnillä isän ja sisaruksiakin saattaa tavata. Mukanamme viemme kaksivuotiaalle oman kirjan, jos on sisaruksia niin heille myös jotakin pientä, ja vanhemmille jotain kirkon kasvatuksen julkaisuja. Kaksivuotiaat perheineen kutsutaan myös elokuussa omaan tapahtumaan: kirkossa kokoonnutaan kirkkomuskariin ja sitten kirkon vieressä olevaan leikkipuistoon, jossa myös pientä välipalaa ja kahvia tarjolla.
Kolmevuotiaat perheineen kutsutaan laululeikki-iltaan lokakuussa. Tässä iässä ollaan jo selkeästi rohkeammin lauluissa ja leikeissä mukana, ja osallistuminen on innokasta. Laulujen teemana on eläimet ja niiden koti, kirkkomuskarissa uskontohetkenä puhutaan arjen pienestä, tärkeästä asiasta, anteeksi pyytämisestä Taivaskarhu-sadun myötä. Kolmevuotias ymmärtää, että sadun ainekset voivat olla tosielämästä, joten helposti syntyy keskustelua anteeksi pyytämisestä, anteeksi antamisesta ja tilanteista, jotka niihin johtivat. Jokainen lapsi saa Nooan arkki-tarrakirjan, jossa eläinteema jatkuu ja tilaisuus päättyy iltapalaan.
Neljävuotiaille järjestetään maalis-huhtikuussa yhteiset synttärit. Juhla alkaa koko seurakunnan yhteisestä perhemessusta, ja siirrytään messun jälkeen omaan kakkuhetkeen. Neljävuotiaat kutsutaan messussa erikseen alttarille siunattaviksi ja heille annetaan alttarilta poistuessa lahjakirja, Lasten Raamattu. Lasten Raamatun voi vielä kuukauden ajan noutaa kirkkoherranvirastolta, jos tuohon päivään ei pääse osallistumaan.
Viisivuotiaat kutsutaan elo-syyskuussa yhteen kummin kanssa. Ja tietysti jos kummi ei asu lähimailla, niin vanhempi tai muu tuttu aikuinen voi tuurata kummia. Tilaisuus on ulkona, rastiradalla kierretään oman kummin kanssa pohtimalla ja kokeilemalla eri asioita esim. kumman käsi on isompi tai yltääkö molempien kädet toisen ympäri, heitellään koppia toisille tai kokeillaan, osuuko pallo heittämällä sankoon… Kymmenkunta rastia, joista yksi on yhteinen askartelu ja viimeinen kodassa makkaran- ja tai tikkupullan paisto. Hartautena olemme kertoneet Touhiksesta ja Tuumiksesta, toukista, joilla oli tapana rukoilla ja mukaan lapset saavat ”Hyvän yön rukouksia”-kirjan. Kummit saavat kortin varustettuna kummin rukouksella. Näistä kummi-lapsi-tapaamisista on vain hyvää sanottavaa. Ja vilpittömimmän kiitoksen kummeilta olemme näistä tilaisuuksista saaneet; heillekin annetaan mahdollisuus touhuta kummilapsensa kanssa ilman vanhempia. Olemme miettineet tämän tapahtuman siirtämistä ”viralliseen” kummin kaa päivään kesän kynnyksellä, mutta vielä emme ole sitä tehneet.
Kuusivuotiaat kutsutaan yhden aikuisen kanssa Lapsen oikeuksien päivänä (20.11) puuhailemaan yhdessä. Olemme tietoisesti rajanneet tätä yhteen aikuiseen, että jos perheessä on useita lapsia, annetaan kuusivuotiaalle mahdollisuus kaapata äiti tai isä, kummi tai muu tärkeä aikuinen, yhdeksi illaksi ihan itselleen. Näiden iltojen sisältö on hieman vaihdellut: olemme esim. osallistuneet lasten konserttiin, askarrelleet jotain isompaa ym. Näistä kotiin viemisiksi on annettu ”Atte ja Anna, seurakunta kantaa”-kirjanen.
Kuusivuotiaat ovat esikoululaisia, ja heidät kutsutaan eskariryhmissään toukokuussa vielä kirkkoseikkailuun, eli tutustumaan omaan kotikirkkoon. Täällä harjoittelemme myös polvistumista alttarille, koska elokuussa heidät siunataan koulutielle, eli seitsemänvuotiaiden kohtaaminen tapahtuu kouluun lähtevien iltakirkossa. Tämä kohtaamispolun tapahtuma on selkeästi ollut meillä väkirikkain ja suosituin; niin merkittävä on lapsen koulutielle astuminen, että siunaamaan tullaan perheväen, isovanhempien ja kummien kanssa. Kirkon jälkeen on pientä tarjoilua.
Tähän päättyy tällä erää meidän kohtaamispolkumme, mutta suunnitelmissa on jatkaa tätä esim. 10-vuotiaat ja kummit, 15-vuotiaat luonnollisesti rippikoulussa ja siitä eteenpäin tulisi seurakunnassa ottaa nuorisotyön ja aikuistyön koppi.
Olemme huomanneet, että kun kutsumme perheitä erilaisiin matalan kynnyksen tapahtumiin, he osallistuvat myös perhemessuihin, perheleireille, nappulahiihtoihin ja muihin meidän järjestämiin tapahtumiin. Ja myös lapset oppivat tuntemaan meidät, ja tulevat juttelemaan vaikka koulun pihalla tai kaupan kassajonossa. Lasten ja varhaisnuorten leireillekin on helpompi lähteä, kun vetäjät ovat tuttuja. Ja parhaimmassa tapauksessa tapaamme samaa perhettä vuosittain näissä tapahtumissa ja saamme seurata lapsen kasvua ja perheen elämää.
Sallikaa lasten tulla.
Olemme pieni paikkakunta, ja pieni seurakunta, mutta rikkautena ja haasteena on matkailu ja kaivos, ja niiden myötä tulevat työntekijät perheineen. Nämä perheet eivät välttämättä heti muuta kirjojaan kuntaan ja seurakuntaan, joten heidän saaminen mukaan on puskaradion kautta, koska me lähetämme kutsukirjeet vain seurakuntamme jäsenille. Nuoret perheet eivät ole tottuneet seuraamaan lehdessä julkaistavia kirkollisia ilmoituksia, joka on pääasiallinen viestintäkanavamme, mutta Facebook- ja Instagram-mainoksen bongaa nuoret vanhemmat ja linkkaavat sieltä sitä toinen toiselleen. Ja vaikka meiltä kutsut lähtevätkin jäsenistöllemme, ketään emme ovella käännytä pois. ”Sallikaa lasten tulla.”
Tällaisia terveisiä Kittilästä kasvatustyöstä,
Elinat Koivuniemi ja Poikkijärvi