Seurakunnan varhaiskasvatuksen työalalla puhaltavat muutoksen tuulet
Syntyvyyden lasku, vanhempien työllistyminen ja 5-vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, ettei seurakunnan päiväkerhoihin tai perhekerhoihinkaan riitä kävijöitä. Jos muutoksiin ei reagoida mitenkään konkreettisin keinoin, vaan pyöritellään käsiä ja pohditaan, että ”jotakin pitäisi tehdä”, niin tämä saattaa aiheuttaa työntekijöissä esimerkiksi turhautumista sekä oman työn arvostuksen puutetta. Johtaminenkin on tärkeässä asemassa – muutosten käsittelyyn ja toiminnan uudelleen organisoimiseen tarvitaan tukea ja apua ylemmältä taholta. Lisäksi oman toiminnan markkinointi, somenäkyvyys ja seurakunnan varhaiskasvatuksen tunnetuksi tekeminen ovat avainasemassa, kun pyritään tavoittamaan lapsia ja perheitä. On pysyttävä ajanhermolla, kasteopetusta unohtamatta.
Erilaisia tapahtumia lapsille ja perheille sekä toimintojen uudelleen suunnittelua on varmasti kokeiltu eri seurakunnissa. Lapsiparkki tuntuu olevan yksi sellainen toimintamuoto, jota perheet ovat toivoneet ja jota järjestetäänkin nyt monissa seurakunnissa ympäri Suomen. Lapsiparkin kautta tuetaan myös vanhemmuutta eri tavoin – vanhemmille annetaan hetki omaa aikaa, mahdollisuus levätä, hoitaa esimerkiksi kauppa-asiat rauhassa tai tehdä opintoihin liittyviä tehtäviä.
Pop-up
Kempeleessä varhaiskasvatuksen työalaan vaikuttaviin muutoksiin havahduttiin muutama vuosi sitten, koska muun muassa päiväkerholaisten määrä on laskenut huomattavasti parin vuoden takaiseen verrattuna. Perhetyötä lähdimme kehittämään viime syksynä pop up –tapahtumien kautta. Syksyllä järjestimme Vauvakahvilan kansallisena Vauvan päivänä ja marraskuussa jouluisen loruttelumuskarin. Nyt keväällä näitä pop up –tapahtumia on tarkoitus jatkaa. Syksyn tapahtumat vetivätkin hyvin kävijöitä – myös sellaisia, jotka eivät olleet aiemmin osallistuneet seurakunnan toimintaan. Tätä kautta saimme tehtyä seurakunnan varhaiskasvatusta tutuksi niin sanotulla matalan kynnyksen taktiikalla ja sen seurauksena saimme uusia kävijöitä perhekerhoihin. Iltaperhekerho on jo vakiinnuttanut asemansa toiminnassamme vuosien saatossa ja se on ollut hyvä keino tavoittaa perheitä, jotka eivät ehkä ole päässeet toimintaan mukaan päiväsaikaan esimerkiksi töiden takia.
Ammatillinen kohtaaminen ja pedagoginen osaaminen
Meillä on edelleen niitä perheitä, jotka haluavat tuoda lapsensa mukaan seurakunnan toimintaan. Tämän tahtotilan taustalla voivat olla esimerkiksi perinteet, halu saada kristillistä kasvatusta, vuosien saatossa syntyneet kasvatusyhteistyöt tai työntekijöiden tuttuus. Meidän pitää kuitenkin muistaa mahdollistaa se, että jokainen uskaltaa tulla ja osallistua toimintaamme ilman minkäänlaisia vaatimuskriteereitä tai paineita. Otamme jokaisen uuden ja vanhan kävijän vastaan tasa-arvoisesti, ammatillisesti ja ystävällisesti sekä opastamme ja autamme tarpeen vaatiessa, jotta toimintaamme on helpompaa tulla mukaan.
Päiväkerhotyössäkään emme voi enää olla menneisyyteen jämähtäneitä kerhotätejä. Koska olemme koulutettuja ja ammattitaitoisia lastenohjaajia, toiminnan tulisi olla pedagogisesti suunniteltua, valmisteltua ja toteutettua, arviointia unohtamatta. Yhteiskunnan varhaiskasvatuksen puolella on käytössä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet –asiakirja, jonka pohjalta jokaiselle lapselle tehdään oma vasu (varhaiskasvatussuunnitelma). Vasu kirkossa -työkalupakista löytyy välineitä työn kehittämiseen ja Vasun soveltamiseen seurakunnan puolella. Totta kai työkentällä tapahtuvat muutokset voivat aiheuttaa työntekijöissä muutosvastarintaa tai jopa välinpitämättömyyttä: ”Miksi vaivautua, en minä tälle mitään mahda” tai “ainahan minä olen tämän näin tehnyt/ainahan tämä on täällä näin tehty”. Oma luonteemme ja tapamme suhtautua asioihin vaikuttaa myös siihen, miten koemme muutokset työelämässä. Näitä asioita onkin ihan hyvä sanottaa ääneen ja pohtia kollegoiden kanssa. Tarvitsemme tähän myös esimiehen tukea, kukaan ei pysty yksin muuttamaan maailmaa. Muutosta ei kuitenkaan saisi nähdä vain negatiivisena asiana – siinä pitäisi myös nähdä mahdollisuus tehdä jotain uutta!
Blogin taustalla on Kaste- ja kummius- kokemuskartoitus, jossa haastateltiin 9 lastenohjaajaa, 4 nuorisotyönohjaajaa ja 2 pappia. Blogisarja jatkuu kevään 2020 ajan nostaen esiin työntekijöiden havaintoja kasteeseen, kummiuteen, perhetyöhön, ammattietiikkaan ja uskonnollisuuden muutokseen.
Ilmoittaudu Kaste ja kummius-päiviin hiippakunnan kalenterin kautta: https://www.oulunhiippakunta.fi/kalenteri/#/
Rovaniemi 12.2.2020
Ylitornio 13.2.2020
Haapajärvi 17.3.2020