En, en osaa. Tai osaan vähän ja opettelen koko ajan lisää. Viittomakielen opettelu on samanlainen elinikäinen haaste kuin minkä tahansa vieraan kielen opettelu. Taito karttuu vähitellen, mutta harvoin jos koskaan, se yltää samalle tasolle kuin kieltä äidinkielenään käyttävillä on.
Viittomakieli on monipuolinen ja rikas, kineettinen, fyysinen ja ilmaisuvoimainen kieli. Se sisältää muiden kielien tavoin kieliopillisia sääntöjä, kuten suomen kielestä poikkeavan sanajärjestyksen. Viittomakieli kostuu yksittäisten viittomien (joita voisi verrata sanoihin) yhteen punotusta virrasta. Se sisältää viittomien käsimuodot, liikkeen, paikan, orientaation (kämmenien ja sormien suunta) ja ei-manuaalisen elementin (ilmeet, suun, pään ja vartalon liikkeet). Lisänä käytetään sormiaakkosia silloin, kun asialta puuttuu viittoma tai viitotaan esim. nimiä. Eipä siis ihme, että opettajani huomauttaa tuon tuostakin:
Mihin se huulio unohtui? Muista viittoman oikea paikka! Pistä peukalo piiloon!
Monet naurut on naurettu, kun sanoma muuttuu aivan toiseksi kuin oli tarkoitus.
Hyvää viittomakielen päivää!
Helmikuun 12. päivänä vietetään vuosittain Viittomakielen päivää. Se on Suomessa käytettävien suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen juhlapäivä.
Kuurojen liiton mukaan Suomessa on noin 5500 suomalaista viittomakieltä äidinkielenään käyttävää ihmistä. Heistä kuuroja on noin 3000. Viittomakielisyys ei riipu kuulon asteesta, vaan viittomakielen ensisijaisuudesta ja viittomakieliseen yhteisöön samaistumisesta. Niinpä viittomakielisissä on myös kuurojen vanhempien kuulevia lapsia tai kuulolaitetta ja sisäkorvaistutetta käyttäviä.
PMUKKV eli pari mielenkiintoista usein kysyttyä kysymystä viittomakielestä
Onko viittomakieli kansainvälinen kieli?
Ei. Viittomakielet ovat pääasiassa kansallisia, mutta samankaltaisuuksien takia viittomakieliset ymmärtävät usein melko hyvin vierasta viittomakieltä. Viittomakielisillä onkin kautta historian ollut paljon kansainvälisiä kontakteja.
Koin tämän itse ollessani vuosia sitten Thaimaassa, jossa osuin kuuron kauppiaan puotiin. Keskustelu hänen kanssaan viittomakielellä sujui hienosti – epäilemättä hänen hyvien tulkintataitojensa ansiosta.
Mikä on viittomanimi?
Se on kuurojen yhteisön antama viittoma tietylle henkilölle eli nimi, jolla viitottaessa viitataan kyseiseen henkilöön. Viittomanimet liittyvät usein ulkoiseen piirteeseen. Monella on käytössä jo lapsena saatu viittomanimi, ja niinpä se voi kuvata vaikkapa lapsuuden hiustyyliä tai pukeutumista. Oma viittomanimeni on S-kirjain ohimolla, silmälasien vieressä.
Miksi kirkossa on erikseen viittomakielistä työtä?
Oma äidinkieli on sydämen ja tunteen kieli, joka liittää tiettyyn yhteisöön ja kulttuuriin. On tärkeää, että jokaisella on kuulla mahdollisuus evankeliumia omalla kielellään ja tuntea seurakuntayhteyttä omassa yhteisössään.
Aito ihmisyys toteutuu yhteydessä muihin.
Yhdessä, erilaisina, olemme Jumalan kuva.
Erilaisuus ja vammat eivät ole syntiä,
mutta epätasa-arvoinen kohtelu ja ihmisarvon kieltäminen ovat.
Vain kaikille avoin kirkko on uskottava Kristuksen kirkko.
(SAAVU, kirkon saavutettavuusohjelma)