Eettiset kysymykset diakonisessa hoitotyössä sekä seurakunnan diakoniatyössä, ovat arjen pähkinöitä, jotka asettavat ammattilaiset haasteellisten asioiden keskelle. Ammattietiikka on tarpeen nostaa esille erityisesti ihmissuhdetyössä terveys- ja sosiaalialalla sekä kirkon alalla, jossa kohdataan ihminen erilaisten ongelmien, kriisien tai sairauden keskellä.
Asiakkaan ja työntekijän välinen suhde on vuorovaikutussuhde, jossa joudutaan käsittelemään hyvin henkilökohtaisia asioita. Suhteen tulee perustua luottamukseen, jossa toisen kyvyttömyys ei saisi johtaa toisen vallan käyttöön. Vastuu tehtävästä merkitsee sitä, että työntekijällä on koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella oikeus ja mahdollisuus auttaa toista ihmistä. Lisäksi vastuu edellyttää ammattitaidon ylläpitämistä, hyvän tekemistä ja pahan välttämistä. Vastuu ihmisestä merkitsee ammattilaiselle sitä, että hän ymmärtää autettavan ihmisen aina ainutlaatuisena, ajattelevana, arvovalintoja tekevänä yksilönä, jolla on myös oma näkemys elämästään. Ihmisvastuu edellyttää toisen kunnioittamista sekä tietoa arvoista ja etiikasta. (Leino-Kilpi ym., 2003.)
Diakoniatyötekijän ammatti viittaa siihen tietojen ja taitojen kokonaisuuteen, joka erottaa sen muiden ammattialojen kokonaisuudesta, mutta ammatti viittaa myös niihin arvopäämääriin, jota evankelisluterilainen kirkko yhteiskunnassa palvelee. Työssään ammatti-ihminen ei voi toimia pelkästään omien arvojensa ja periaatteidensa pohjalta, vaan sitä määrittää myös yhteisö ja organisaatio, jossa hän toimii. (Airaksinen ym, 1992, s.27.)
Diakoniatyöntekijä huolehtii siitä, että hän toimii ammatillisesti ja noudattaa ammattietiikan sääntöjä kaikissa tilanteissa.
Diakoniatyöntekijän ammattitaito muodostuu hoitotyön, sosiaalityön, teologian ja diakonian tiedoista ja taidoista. Ammatillisen vastuun tiedostamiseen kuuluvat myös ekologisen, sosiaalisen, taloudellisen, yhteiskunnallisen ja moraalisen vastuun tunnistaminen. Ammattilaisen henkilökohtaiseen motivaatioon ja vastuun ottamiseen vaikuttavat myös ammatin arvoperustaan sitoutuminen. Ammattitaito, -rooli ja –asema antavat myös ammattilaiselle oikeuksia, valtaa, vastuuta ja velvollisuuksia. (Nummela, 1996, s.36).
Diakoniatyöntekijä huolehtii siitä, että hän toimii ammatillisesti ja noudattaa ammattietiikan sääntöjä kaikissa tilanteissa. Työntekijän vastuulla on esimerkiksi huolehtia asiakastapaamisen aikataulusta, vaitiolovelvollisuudesta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä asiakkaan parhaasta. Vastuuseen kuuluu myös heikoimpien puolustaminen ja niiden auttaminen, joita ei esimerkiksi yhteiskunnan taholla muuten auteta. Tämä näkyy myös diakoniatyöntekijöiden eettisissä ohjeissa. (Linkki diakoniatyöntekijöiden eettisiin ohjeisiin Diakoniatyöntekijöiden liiton verkkosivuilla)
Ammatillisessa yhteistyösuhteessa ei ole mahdollista, että toiseen kohdistuvat vaikuttamispyrkimykset olisivat täydellisesti vastavuoroisia, vaan työntekijän asemassa vastuu on suurempi. (Eriksson, 1989). Tämä tarkoittaa diakoniatyöntekijöiden eettisten ohjeiden valossa esimerkiksi sitä, että työntekijä ei pyri vaikuttamaan asiakkaan uskontoon, mielipiteeseen tai kulttuuriin. Työntekijä joutuu kuitenkin vaikeaan tilanteeseen koulutuksestaan sekä ammattitaidostaan huolimatta, jos ihminen ei esimerkiksi ymmärrä omaa parastaan. Työntekijän mielestä asiakkaan arvomaailmaa voi olla vastoin työntekijän omia arvoja ja etiikkaa. Ristiriidat ja ongelmat nousevat esille juuri näissä tilanteissa.
Työntekijälle eettisyys ei kuitenkaan ole pelkästään eettisten sääntöjen noudattamista, vaan osa prosessia, jota työntekijän käy läpi omissa tunteissaan ja ajatuksissaan. Jokainen työntekijä punnitsee eettisiä asioita, tekee henkilökohtaisia ratkaisuja ja kantaa myös vastuun tekemistään päätöksistä. Tämän seurauksena työntekijä joutuu välillä eettisten ratkaisujen keskellä sietämään myös ristiriitoja. Silloin hänellä on oikeus saada tukea työyhteisöltä, esimieheltä tai moniammatilliselta tiimiltä. Ammattietiikasta tulee näin ollen myös yhteisöllinen asia. Tällaista arvokeskustelua, pohdintaa eettisistä tilanteista ja mahdollisista ongelmista olisikin hyvä käydä työyhteisössä aika ajoin läpi. Uusi työntekijä tarvitsee tuekseen työyhteisön muita jäseniä, sillä ammattieettiset taidot kypsyvät yleensä työkokemuksen myötä.
Teksti ja kuvat:
Kirsi Karppinen
TtM, Diakonissa
Kirjoittaja työskentelee kirkon alan lehtorina Diakonia-ammattikorkeakoulussa, Oulussa