
Onko heti uuden vuoden alussa järkevää pohtia työssä epäonnistumisen teemoja? Eikö ole todennäköistä, että työssä onnistuu, kun on saanut jouluvapaan aikana palautua ja levätä? Oli miten oli, epäonnistuminen tai ainakin virheiden tekeminen taitaa olla edessämme itse kullakin. Niinpä tuota aihepiiriä kannattaa hieman tarkastella.
Vaikka virheiden tekemisessä ja epäonnistumisessa on paljon yhteneväisiä piirteitä, on niillä myös oleellisia eroja. Ajatellaanpa vaikka kävelemään opettelevaa lasta. Ennen kuin kävely kunnolla onnistuu, on takana aika monta epäonnistumista ennen kuin taidot karttuvat. Jokainen kaatuminen kuitenkin opettaa lapselle jotakin ja voi sitä iloa, kun käveleminen ensimmäistä kertaa sinnikkään harjoittelun jälkeen onnistuu.
Työelämässäkin puhutaan usein virheiden kautta oppimisesta, mutta toteutuakseen tämä jalo periaate tarvitsee turvallisen ympäristön. Muussa tapauksessa meidät tuomitaan virheistämme, mistä seuraa epävarmuutta, jolloin epäonnistumme vielä todennäköisemmin.
Mitä Raamattu kertoo työssä epäonnistumisesta?
Tuomarien kirja Vanhassa testamentissa opettaa meille paljon siitä, miten kansalle voi käydä, jos sillä ei ole johtajaa. Israelin kansa asettui luvattuun maahan hyvin levottomaan aikaan. Toistuvasti käy niin, että ensin kansalla menee hyvin, kohta kansa palvoo naapurikansan jumalia, mistä seuraa suuri kriisi, jolloin kansa kääntyy Herran puoleen. Herra auttaa ja kohta sama toistuu uudelleen. Tuomarien kirja on oikea epäonnistumisten kirja, siksi siihen on helppo samaistua.
Tämähän on tuttua myös meille nykyajan ihmisille. Kun kaikki on hyvin, unohdamme kiittää siitä Jumalaa. Kohta olemme jossakin kriisissä, jolloin käännymme Herran puoleen ja Hän yleensä auttaa.
Yksi tutuimmista tuomareista on Gideon, jonka puoleen Herra kääntyi suunnitellessaan Israelin kansan pelastamista. Gideon ei itse kokenut, että hänestä olisi mitenkään ollut Herran auttajaksi. Herran piti ihmeteoilla todistaa, että Hän ylipäätään on pyynnön takana ja varmasti myös antaisi apunsa Gideonille. Tämä opettaa meillekin sitä, että Jumala voi käyttää työssään heikkoja, nöyriä ja epävarmoja. Gideon ei ollut täydellinen onnistuja, mutta silti Jumala käytti häntä.
Kuvitellaanpa jana, jonka toisessa päässä on onnistuminen ja toisessa epäonnistuminen. Aika harvoin olemme janalla ihan ääripäässä. Ja onhan se kurja tunne, kun tekee virheen ja epäonnistuu. Silti virheet ovat tärkeitä kouluttajiamme. Ne saattavat olla meille tarpeen myös siksi, ettemme ylpistyisi.
Voisimmeko ottaa epäonnistumisemme käteen ja tarkastella sitä ihan nenän alla. Tutkia, oliko tästä virheestä minulle opiksi vai lisäsikö se vain nöyryyttäni. Tällöin myönnämme, että tarvitsemme armoa, jolloin tekemämme virheetkään eivät mene hukkaan. Joskushan saattaa olla niinkin, että epäonnistumisen kautta toteutuu joku tärkeämpi tavoite.
Jos pyydämme viisautta ja johdatusta tehtäviimme ja pidämme yhteyttä auki Jumalaan, emme kovin pahasti voi eksyä.
Sinulla on oma paikkasi. Minulla on oma paikkani. Tuo paikka on Jumalan meille antama paikka ja tehtävä ja vaikka joskus käy mielessä, että olemme väärässä paikassa väärään aikaan, halki Raamatun kantaa ajatus siitä, että viisaus asuu Jumalan luona. Jos pyydämme viisautta ja johdatusta tehtäviimme ja pidämme yhteyttä auki Jumalaan, emme kovin pahasti voi eksyä. Teemme varmasti virheitä ja horjumme, jopa kaadumme välillä, mutta Jumala lähettää tiellemme oppaita, jotta osaamme kulkea oikeaan suuntaan.
Harriet Urponen
Oulun hiippakunnan viestintätiimin pj.
Blogikirjoitus on tehty Päivi Liitin raamattuluennon pohjalta, löydät koko luennon täältä. (Linkki Oulun hiippakunnan sivulla)