Kävin läpi talvivaatteita ja pakkailin ne laatikkoon odottamaan syksyn ja talven kylmiä päiviä. Samalla otin hymyssä suin esille keväisemmät vaatteet. Huomasin tuumailevani, että kappas, tämä neule täyttää pyöreitä vuosia ja tuo huopahattu on saman ikäinen kuin kuopukseni. Tarinat kietoutuvat vaatteisiini kuin kirjontalanka torkkupeittoon.
Myös kaupoissa odottavilla tekstiileillä on jo historiansa ja tarinansa. Niiden tarina kertoo valitettavan usein alhaisista palkoista, ylipitkistä työpäivistä, ihmisoikeuksien vastaisesta toiminnasta ja ympäristön kuormittamisesta. Tekstiiliteollisuus on globaalia teollisuutta, jossa eri työvaiheet on hajautettu kustannuksien mukaan. Tekstiilin alkuperää voi olla mahdotonta selvittää.
Suomessa kulutetaan lähes 100 miljoonaa kiloa tekstiilejä vuodessa, eli noin 13–18 kg/asukas, mikä tarkoittaa roskana isoa jätesäkillistä. Laki kielsi tekstiilin viemisen kaatopaikoille 2016, joten 80 % tekstiilistä menee polttoon. Hyvät raaka-aineet nousevat savuna ilmakehään. Vain harvat kuluttajat ovat tietoisia tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutuksista. Esimerkiksi puuvillan kasvatus, työstö ja kuljetus vaatekaappiin kuluttaa runsaasti vettä, energiaa, kemikaaleja ja uusiutumattomia luonnonvaroja.
Koko maailman puuvillasta tuotetaan Kiinan Xinjianissa lähes viidesosa. Kiina on rakentanut Xinjiaginiin satoja keskitysleirejä, joissa uiguurivähemmistön vangit tekevät pakkotyötä. Ja aivan oikein, tekstiiliteollisuuden parissa puuvillapelloilla, kehräämössä, kutomoissa ja ompelimoissa. Koska työstä ei tekijöille makseta, voi hintalappuun laittaa houkuttelevan alhaisen summan. Selvää on, että edullisten tekstiilien tuottajat hyötyvät rahallisesti ihmisoikeusloukkauksilla. Meidän mietittäväksi kevään ja kesän lahjaostoksilla jää, onko pyyhkeiden tai lakanoiden tekijä ollut mahdollisesti pakkosteriloitu uiguurinainen?
Mitä minä voin tehdä pienestä vaatekaapistani käsin vähentääkseni ympäristön taakkaa, pakkotyötä ja riistoa? Minun ääneni ei kantaudu miljardiliikevaihtoa tekevien yrityksien korviin. Yksi ääni ei kuulukaan, mutta sata tai tuhat tai monta sataatuhatta ääntä voi jo kuuluakin.
Kirkon uusi strategia ottaa valveutuneesti kantaa ympäristöhuoleen ja kulutuskeskeiseen elämäntapaan. Kunnioitus luomakuntaa kohtaan, kohtuullinen elämäntapa ja vastuullisuus nousevat kirkon perussanomasta. Tämänhetkinen elämäntapa, arvot ja talous kaipaavat uusia ovia kestävämpään tulevaisuuteen. Kirkolla on isompi ääni kuin minulla.
Vielä uudestaan, mitä minä voin tehdä, voinko minä tekstiilivalinnoillani säkkiin pukeutumatta vaikuttaa paremman tulevaisuuden luomiseen? Voin minä ja sinä myös. Parasta on välttää jätteen syntyminen ja satsata laatuun. Vähentää mielihaluhankintoja ja ostaa oikeaan tarpeeseen. Suosia kotimaista, valita luomua, tukea käsityöläisiä, tuunata, korjata, kierrättää ja olla luova. Kyseenalaistaa ja vaatia tekstiilivalmistajilta läpinäkyvyyttä. Vuokrata vaatteita ja vaihdella vaatteita kavereiden kanssa. Oletko jo käynyt DOM Second Handissä? (Linkki DOM Second Handin verkkokauppaan) Kannattaa, sillä siellä teet moninkertaisesti hyvää. Vähennät luonnon taakkaa ostamalla käytettyä ja ohjaat rahasi osaksi seurakunnan hyväntekeväisyyttä. Siispä tekstiileillä voi myös parantaa maailmaa.
Osallistun yhteen maailmanparannuskeinoon erään Oulussa toimivan liikkeen kanssa. Liike ei heitä roskiin pikkuviallisia, reklamoituja ja somistekäytössä olleita tekstiilejä vaan antaa ne hyvään tarkoitukseen. Pari kertaa vuodessa haen nuo lahjoitustekstiilit ja vien ne eräälle työpajalle. Työpajalaiset saavat ottaa niitä itselleen, korjata ja tuunailla, hyödyntää taidetöissä ja sisustaa pajan sosiaalisia tiloja. Teen diakoniaa tekstiileillä.
Vaatevalinnat kertovat arvoista, valinnoista ja tavoitteista.
Vaatteilla on oma tarinansa ja niin on niiden ostajallakin. Vaatteet ilmentävät käyttäjän identiteettiä ja tukevat persoonallisuuden esiin tuomista. Lisäksi vaatevalinnat kertovat arvoista, valinnoista ja tavoitteista. Kun katsomme toisiamme, tiedämme toisistamme jo paljon, sillä vaatteet on aatteet.
Stiina Leino
Sosionomi-diakoniaopiskelija,
harjoittelijana Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa
Lähteet:
- Kirkon strategia 2026. (i.a.). Ovet auki -Suomen ev.lut. kirkon strategia vuoteen 2026. Saatavilla kirkon verkkosivuilla (linkki Ovet auki -strategiaan)
- Rauhan tervehdys. (24.2.2020). Kirkko voi kannustaa tekemään ympäristöystävällisiä valintoja. Saatavilla Rauhan Tervehdyksen verkkolehdessä (linkki artikkeliin)
- Similä, V. (23.-29.10.2020). Halvan paidan kallis hinta. Helsingin Sanomat Viikko, A32.
- YLE MOT. (10.9.2020). Keräyslaatikosta kansainväliseksi kauppatavaraksi. Saatavilla Ylen verkkosivuilla (linkki artikkeliin)